Peliasiaa ja uusi työkaveri!

Viime viikon torstai vierähti nopeasti #GameONjkl -seminaarissa Jyväskylässä, jonne osallistuin saadakseni kuulla asiantuntijoiden ajatuksia pelaamisesta ja pelikasvatuksesta nuorisotyössä. Pelit mediana ovat nykyään jo kiinteä osa nuorisokulttuuria, joten on hyvä olla tietoinen myös pelikasvatukseen liittyvistä asioista, vaikka pelitapahtumaa en hankkeen puitteissa järjestäisikään.

Päivän alkuun pelien historiasta ja Tampereelle perustettavasta pelimuseosta kertoi Pelipeijoonit ry:tä edustanut Manu Pärssinen. Itselleni tuli yllätyksenä, että ensimmäiset koteihin myytävät pelikonsolit ovat ilmestyneet jo 1970 -luvulla, joten ihan tuore juttu videopelaaminen ei tosiaankaan ole.

Päivää jatkoi Mikko Meriläinen, joka kirjoittaa tällä hetkellä väitöskirjaa Helsingin yliopistolla pelikasvatuksesta.  Hänen puheenvuoronsa herätti ajattelemaan yleistyvää pelaamisilmiötä kasvattajan näkökulmasta ja tarjosi vastauksia kasvattajilla yleisimmin herääviin kysymyksiin pelaamiseen liittyen. Tärkeä huomio oli myös se, että pelikulttuuri on todella laaja; pelien pelaaminen on tietenkin olennainen osa, mutta siihen voi liittyä myös vlogausta, pelien striimausta, pukuilua, fanfictionin kirjoittamista ja muita vastaavia asioita. Nuorisotyön kannalta olennainen viesti oli, että yleistyvälle epäsopivalle käytökselle verkkopelikulttuurissa pitäisi tehdä jotain ja tähän pystyy nuorten kanssa toimivat tarttumaan ilman, että itse pelaavat - kyse on kuitenkin perimmiltään vain muiden ihmisten asiallisen kohtelun opettamisesta.

Pelikasvatusta nuorisotyössä esitteli Pasi Tuominen Verkeltä (Verkkonuorisotyön valtakunnallinen kehittämiskeskus).  Aluksi hän kiinnitti huomiomme siihen, että Suomessa tosiaan käytännössä kaikki lapset ja nuoret pelaavat. Kaikki eivät tietenkään pelaa konsoli- tai PC-pelejä aktiivisesti, mutta mobiilipelejä lähes jokainen on varmasti näpytellyt.
Tuomisella oli tarjota konkreettisia esimerkkejä siihen, kuinka pelejä voi käyttää nuorisotyössä joko välineellisesti, toiminnallisesti tai toimintaympäristöllisesti sekä painotti Meriläisen tapaan sitä, että pelikulttuuri on paljon muutakin kuin pelaamista itseään.

Tämän viikon alusta lähtien sain myös uuden työkaverin, kun Jenni Suhonen aloitti työkokeilun Assa! -hankkeessa ja nuorisopalveluilla! Jennin laitan kirjoittelemaan itse pientä tarinaa itsestään lähiaikoina. Mukavaa saada seuraa, koska varsinkin kaiken uuden ideointi syntyy paljon helpommin jonkun kanssa asioita pyöritellessä. :)